Tähdenlentoja ja kaukaisia toiveita

                                      

 

Myöhään eilen illalla, kesälomani viimeisenä iltana kannoin kotini parvekkeelle pehmeän alustan, pari vilttiä ja tyynyjä. Asetuin parvekkeen lattialle viltin sisään makaamaan ja tuijottamaan tähtitaivasta. Kaukana yläpuolella kulki vuosittaista kulkuaan Perseidien meteoriparvi, joka jätti jälkeensä kauniita pitkiä tähdenlentoja. Elokuinen yö oli kaunis ja lämmin, mutta peltojen yli tanssiva viileä tuuli enteili syksyn varovaista lähestymistä. Loikoilin selälläni tähtitaivaan alla ja kuuntelin hiljaisuutta. Silloin tällöin näkökentässä välähti kaunis, pitkä viilto joka piirsi hetkeksi mustalle taivaalle kirkkan vanan. Mieleeni pulpahteli Missä muruseni on -kappaleen lauseita ”...Pediltäni taivas näkyy, ryhdyin oottamaan, että näen tähden lentävän... Sanovat, jos jossain huomaa tähdenlennon niin toivoa voit silloin mitä vaan....”, ja päässäni risteili ajatuksia avaruuden suuruudesta, muistoja eletyistä hetkistä tähtitaivaan alla, pieniä irrallisia toiveita ja syvää kiitollisuutta ihanasta kesästä, omista rakkaista ja monesta muusta asiasta. Olin suunnitellut valvovani kaikessa rauhassa yötaivaan ihmeiden kanssa, mutta jo 8 tähdenlennon jälkeen pitkän päivän jälkeinen väsymys vei voiton ja nukahdin parvekkeen lattialle peiton alle. Herätessäni ympärillä oli aivan pimeää ja tähtitaivas keskittyi hiljaisuuden keskellä esitykseensä, joka jatkui läpi yön. 

 

Rakastan tähtitaivasta, kuuta, merta ja hiljaisuutta. Joku saattaisi sanoa minua kuuhulluksi, eikä välttämättä erehtyisi. Tykkään seurata taivaankappaleiden liikkeitä ja hyödynnän säännöllisesti täydenkuun voimaa luovassa työssäni. Olen tuijottanut öistä taivasta miljoonat kerrat, ja usein vaipunut syviin mietteisiin sitä tuijottaessani. Nuorena tyttönä hankkimassani henkilökohtaisessa astrologisessa analyysissäni sanottiin: "Löydät paljon ihmeitä kuusta, planeetoista ja tähdistä. Luonnon kauneudella pilvineen, salamoineen, ukkosineen ja muine äänineen on sinulle erityisen palkitseva ja tasapainottava vaikutus" - ja näin se on aina ollutkin.

 

Tähdenlentojen tuijottelu parvekkeen lattialla herätteli pään muistilokeroista upeita yksityiskohtaisia kuvia vuosien takaa.

Aikoinaan Intiassa kiipesin aina viikonloppuisin yöllä majataloni katolle kitarani kanssa. Vieressä aaltoili Intian valtameri ja yläpuolella välkehti mieletön tähtien viidakko. Istuin lämpimässä mustassa yössä, näppäilin kitaraani ja rakastin niinä tunteina kaikkea ja kaikkia maan päällä ja avaruudessa. Tähtien alla pohdin ja unelmoin, itkin, hymyilin, hyräilin melodioita, kirjoitin ja sävelsin lauluja. Kun muut nukkuivat, minä kiipesin toistuvasti tuonne katolle kuuntelemaan yötä ja lennättämään ajatuksia. Tuo paikka oli yksi tämän elämäni rakkaimmista paikoista ja sen paikan tekivät tähdet.

 

Kaksi vuotta myöhemmin tsunami pyyhkäisi lukuisten muiden kylien lailla tuonkin kylän yli, ja vei mukanaan ihmiset, kulkukoirat, talot ja rantatiet. En ole koskaan fyysisesti palannut tuohon paikkaan, mutta mielessäni palaan sinne aina uudelleen ja uudelleen. Tuo muistoissani elävä paikka on kadonnut niinkuin viimeöinen tähdenlento. Se on hetken loistanut ja haihtunut sitten ilmaan. Se on kuitenkin jättänyt mieleeni ikuisesti elävän tilan, jossa yö on kuuma ja pikimusta, jossa jalkojen alla lepäävä betoni on vielä yölläkin lämmin päivän jäljiltä ja jossa ilma tuoksuu suolalta ja makeilta mausteilta. Siellä tuuli huojuttaa aaltojen ja kaukaisten tabla-rumpujen ääniä ja minä olen käsittämättömän pieni maailman ollessa järkälemäinen, järjettömän kiehtova ja samaan aikaan pelottavan tuntematon. Tuo kaukainen, vuosien ja meren aaltojen pyyhkimä majatalo heräsi viime yönä hetkeksi eloon täällä toisella puolella maapalloa, oman kotini parvekkeella. Pienen hetken ajan olin taas olla se sama nuori kulkija, jolla ei ollut sen enempää juuria kuin tietoa huomisesta; oli vain se pysähtynyt hetki, pehmeä pimeys ja upea tähtitaivas. Oli muutama toive, ja epämääräinen tieto siitä että loppujen lopuksi kuitenkin maailma päättää mitkä niistä saavat toteutua.

 

Uskon, että jokainen tuuleen tai tähdenlentoon heitetty toive on kuitenkin arvokas; Yksikään toive ei ole turha, vaan jokainen toive sisältää myös mahdollisuuden, että se jonain päivänä toteutuu. Ilman toiveita ja unelmia mitään ei olisi koskaan syntynyt. 

Viime yönä muutama tähdenlento muistutti minua kauan sitten niille heittämistäni toiveista; Ne toivat minulle lauseen: ”Huomaatko, sait sen mitä aikoinaan toivoit”.

 

Meidän kuuluu unelmoida, meidän kuuluu elää ja rakastaa. Meidän kuuluu nauttia tähdistä ja luonnon kauneudesta, ihmisistä, ystävistä, musiikista, juhlista ja kokemuksia pauhaavasta elämästä. Se kaikki on arvokasta ja kaunista. Mutta myös yksinäinen ja hiljaisuutta kohiseva hetki on arvokas. Yritän jatkossa kiireiden keskellä muistaa, että välillä täytyy pysähtyä juuri noin; pysähtyä nauttimaan hetkestä, jolloin ympärillä on vain muistot, muutama toive ja avaruuden kaiku, joka ehkä vielä jonain tulevaisuuden yönä vastaa.

 

 

Annika 

                                                                                                                                                                                                        © Annika Tello / Jademagia

                                        

 

13.8.2015 Tähdenlentoja ja kaukaisia toiveita

 

Myöhään eilen illalla, kesälomani viimeisenä iltana kannoin kotini parvekkeelle pehmeän alustan, pari vilttiä ja tyynyjä. Asetuin parvekkeen lattialle viltin sisään makaamaan ja tuijottamaan tähtitaivasta. Kaukana yläpuolella kulki vuosittaista kulkuaan Perseidien meteoriparvi, joka jätti jälkeensä kauniita pitkiä tähdenlentoja. Elokuinen yö oli kaunis ja lämmin, mutta peltojen yli tanssiva viileä tuuli enteili syksyn varovaista lähestymistä. Loikoilin selälläni tähtitaivaan alla ja kuuntelin hiljaisuutta. Silloin tällöin näkökentässä välähti kaunis, pitkä viilto joka piirsi hetkeksi mustalle taivaalle kirkkan vanan. Mieleeni pulpahteli Missä muruseni on -kappaleen lauseita ”...Pediltäni taivas näkyy, ryhdyin oottamaan, että näen tähden lentävän... Sanovat, jos jossain huomaa tähdenlennon niin toivoa voit silloin mitä vaan....”, ja päässäni risteili ajatuksia avaruuden suuruudesta, muistoja eletyistä hetkistä tähtitaivaan alla, pieniä irrallisia toiveita ja syvää kiitollisuutta ihanasta kesästä, omista rakkaista ja monesta muusta asiasta. Olin suunnitellut valvovani kaikessa rauhassa yötaivaan ihmeiden kanssa, mutta jo 8 tähdenlennon jälkeen pitkän päivän jälkeinen väsymys vei voiton ja nukahdin parvekkeen lattialle peiton alle. Herätessäni ympärillä oli aivan pimeää ja tähtitaivas keskittyi hiljaisuuden keskellä esitykseensä, joka jatkui läpi yön. 

 

Rakastan tähtitaivasta, kuuta, merta ja hiljaisuutta. Joku saattaisi sanoa minua kuuhulluksi, eikä välttämättä erehtyisi. Tykkään seurata taivaankappaleiden liikkeitä ja hyödynnän säännöllisesti täydenkuun voimaa luovassa työssäni. Olen tuijottanut öistä taivasta miljoonat kerrat, ja usein vaipunut syviin mietteisiin sitä tuijottaessani. Nuorena tyttönä hankkimassani henkilökohtaisessa astrologisessa analyysissäni sanottiin: "Löydät paljon ihmeitä kuusta, planeetoista ja tähdistä. Luonnon kauneudella pilvineen, salamoineen, ukkosineen ja muine äänineen on sinulle erityisen palkitseva ja tasapainottava vaikutus" - ja näin se on aina ollutkin.

 

Tähdenlentojen tuijottelu parvekkeen lattialla herätteli pään muistilokeroista upeita yksityiskohtaisia kuvia vuosien takaa.

Aikoinaan Intiassa kiipesin aina viikonloppuisin yöllä majataloni katolle kitarani kanssa. Vieressä aaltoili Intian valtameri ja yläpuolella välkehti mieletön tähtien viidakko. Istuin lämpimässä mustassa yössä, näppäilin kitaraani ja rakastin niinä tunteina kaikkea ja kaikkia maan päällä ja avaruudessa. Tähtien alla pohdin ja unelmoin, itkin, hymyilin, hyräilin melodioita, kirjoitin ja sävelsin lauluja. Kun muut nukkuivat, minä kiipesin toistuvasti tuonne katolle kuuntelemaan yötä ja lennättämään ajatuksia. Tuo paikka oli yksi tämän elämäni rakkaimmista paikoista ja sen paikan tekivät tähdet.

 

Kaksi vuotta myöhemmin tsunami pyyhkäisi lukuisten muiden kylien lailla tuonkin kylän yli, ja vei mukanaan ihmiset, kulkukoirat, talot ja rantatiet. En ole koskaan fyysisesti palannut tuohon paikkaan, mutta mielessäni palaan sinne aina uudelleen ja uudelleen. Tuo muistoissani elävä paikka on kadonnut niinkuin viimeöinen tähdenlento. Se on hetken loistanut ja haihtunut sitten ilmaan. Se on kuitenkin jättänyt mieleeni ikuisesti elävän tilan, jossa yö on kuuma ja pikimusta, jossa jalkojen alla lepäävä betoni on vielä yölläkin lämmin päivän jäljiltä ja jossa ilma tuoksuu suolalta ja makeilta mausteilta. Siellä tuuli huojuttaa aaltojen ja kaukaisten tabla-rumpujen ääniä ja minä olen käsittämättömän pieni maailman ollessa järkälemäinen, järjettömän kiehtova ja samaan aikaan pelottavan tuntematon. Tuo kaukainen, vuosien ja meren aaltojen pyyhkimä majatalo heräsi viime yönä hetkeksi eloon täällä toisella puolella maapalloa, oman kotini parvekkeella. Pienen hetken ajan olin taas olla se sama nuori kulkija, jolla ei ollut sen enempää juuria kuin tietoa huomisesta; oli vain se pysähtynyt hetki, pehmeä pimeys ja upea tähtitaivas. Oli muutama toive, ja epämääräinen tieto siitä että loppujen lopuksi kuitenkin maailma päättää mitkä niistä saavat toteutua.

 

Uskon, että jokainen tuuleen tai tähdenlentoon heitetty toive on kuitenkin arvokas; Yksikään toive ei ole turha, vaan jokainen toive sisältää myös mahdollisuuden, että se jonain päivänä toteutuu. Ilman toiveita ja unelmia mitään ei olisi koskaan syntynyt. 

Viime yönä muutama tähdenlento muistutti minua kauan sitten niille heittämistäni toiveista; Ne toivat minulle lauseen: ”Huomaatko, sait sen mitä aikoinaan toivoit”.

 

Meidän kuuluu unelmoida, meidän kuuluu elää ja rakastaa. Meidän kuuluu nauttia tähdistä ja luonnon kauneudesta, ihmisistä, ystävistä, musiikista, juhlista ja kokemuksia pauhaavasta elämästä. Se kaikki on arvokasta ja kaunista. Mutta myös yksinäinen ja hiljaisuutta kohiseva hetki on arvokas. Yritän jatkossa kiireiden keskellä muistaa, että välillä täytyy pysähtyä juuri noin; pysähtyä nauttimaan hetkestä, jolloin ympärillä on vain muistot, muutama toive ja avaruuden kaiku, joka ehkä vielä jonain tulevaisuuden yönä vastaa.

 

 

Annika 

                                                                                                                                                                                                        © Annika Tello / Jademagia