Uusi alku

 

Alkukesän aamu kutittaa nenää ja varpaita. Parveke on vielä pölyinen mutta silti jo niin ihana! Kevät on ollut uusiutumisen alkaa: varsinainen metamorfoosi, jolloin olen saanut paljon uutta ja kaunista ja hyvää elämääni. Hyvät asiat myös synnyttävät hyvää. Olen saanut lisää rohkeutta ja luovuutta. Mielestäni olen kirjoittanut tähänastisen elämäni parhaat laulutekstit tämän kevään aikana. Ne ovat jo lähteneet läppäriltäni maailman tuuliin, odottamaan että joku viimeistelee ne osaksi tuotantoja tai että ne päätyvät sille jonain päivänä julkaistavalle levylle. Ne on kuitenkin tehty ja olen niistä jokaisesta onnellinen ja kiitollinen. Elämä on antanut minulle tämän alkuvuoden aikana paljon kaunista; rakkautta, luovuutta, onnea, ihania hetkiä ja päiviä rakkaimpien ihmisten kanssa. Joka päivä olen sanonut mielessäni elämälle kiitos. 

 

Tänä aikana olen myös kypsytellyt päässäni ajatuksia näistä nettisivuista. Vaikka on ollut aurinkoisia ja hyviä päiviä, on joukkoon mahtunut myös suuren epäröinnin hetkiä, sellaisia että olen ollut monta kertaa heittämässä hanskat tiskiin, selaillut netistä sosiaalialan työpaikkoja ja ajatellut että palaan aiempaan työhöni nuorisokodin ohjaajaksi. Sisäinen myllerrys. Vaikka se on ollut suurelta osin positiivista niin se ei todellakaan ole ollut aina helppoa. Joukkoon mahtuu kyyneleitä, ahdistusta, monenlaista tuskailua ja turhautumista. 

 

Mutta olen oppinut, että sellaista luovan työn tekijän elämä on, ja sellaista herkän taiteilijan elämä on. Olen noita molempia, ja lisäksi vielä seikkailunhaluinen, temperamenttinen ja voimakastahtoinen. Siinä on elämän sillisalaatin ainekset, ja siksi yhteen aivan tavalliseen päivään voi mahtua naurua, onnea, itkua, huutoa ja rakkaudentäyteisiä, lämpimiä halauksia. 

 

Kaiken tuon ja lukuisten muiden asioiden jälkeen, nyt olen kuitenkin tässä: avaamassa pian nämä ikiomat sivuni. Olen jännittänyt, epäröinyt, epäröinyt. Mutta tiedän, että jos jokin asia polttelee sisintä, sitä täytyy seurata. Niin olen aina tehnyt, ja siksi elämäni on ollut värikästä ja täynnä aarteita. Tuo samainen polte on vienyt minua maailman laidoille, mitä ihmeellisimpiin seikkailuihin. Tuo sama polte on saanut minut lukuisat kerrat jättämään kaiken tutun ja turvallisen ja hyppäämään laivaan tai lentokoneeseen, joka on vienyt kauas tuntemattomaan. Paikkoihin, joiden en tiennyt olevan olemassakaan tai joita en edes osannut kuvitella ennenkuin yhtäkkiä näin ne. Sydän ja sielu ovat saaneet ravintoa, ihmetystä, siis elämää. Olen oppinut päästämään irti joistain epäröinneistä (en todellakaan kaikista..ei yhden elämän aikana ehdikään) ja onnekseni olen uskaltanut tehdä joitain asioita, joista on seurannut paljon hyvää. Tämä on yksi niistä. Tämä on nousu laivaan, joka vie taas jonnekin missä en ole ennen käynyt.

 

Saman päivän aamuna kun aloin tehdä tätä sivua, olin kertaalleen taas luovuttanut, ajatellut että hylkään koko musiikkialan. Olin pettynyt, ärsyyntynyt, turhautunut. Halusin helpon työn jota ei tarvisi itse keksiä tai suunnitella joka ikinen päivä, vaan saisi vain mennä töihin. Saisi vaikkapa auttaa tukea tarvitsevia nuoria. Selasin monta työpaikkailmoitusta ja itkin vähän. Yhtäkkiä jostain sielun syövereistä nousi puuska, joka lähtikin viemään aivan eri suuntaan. Suljin työpaikkailmoitukset, tunsin kuinka valtava voima ja into kumpusi sisimmästä. Kirjoitin, kirjoitin, suunnittelin. Yhtäkkiä olin täynnä uutta voimaa jonka alkulähde on yhtä suuri mysteeri kuin elämä itse. Aloin suunnitella omia nettisivuja, mietin mikä on se juttu mitä ihan oikeasti ja sydämestäni haluan tehdä, ja toteutin tämän. Sydän pysyy musiikinteossa ja yhdistää siihen sen auttamisen. Pysyn tällä tiellä toistaiseksi.

 

Rakastan musiikkia, rakastan kirjoittamista, rakastan sitä kun saan tehdä sanoituksia, ja rakastan sitä kun saan auttaa muita. Haluan auttaa esim. heitä, joiden mielestä sanoittaminen ei ole aivan yhtä kivaa, helppoa tai mahtavaa kuin minun mielestäni. Minussa on aina ollut se sama kipinä, että haluan tukea ja auttaa. Siksi olen nuorempana ahminut psykologian kirjoja ja opiskellut sosionomiksi; siksi olen istunut intialaisen maaseutukoulun hiekkapihalla opettamassa pieniä koululaisia; siksi olen pitänyt sylissäni orpokodin lapsia Andien vuoristossa ja laulanut heille unilauluja; siksi olen jättänyt nähtävyyksiä näkemättä ja mennyt noiden lasten luokse joka aamu soittamaan kitaraa, piirtämään, leikkimään; siksi olen istunut aamuyöllä tuntikausia jalkakäytävän reunalla kuunnellen uupuneen narkomaanin elämänvuodatusta; siksi olen itkenyt miljoonat kyyneleet kun olen kerta toisensa jälkeen joutunut hyväksymään sen, että kaikkia ei ole mahdollista auttaa vaikka koko elämänsä vain auttaisi. Minä teen sen pienen ripauksen minkä voin, ja nyt tiedän, että silläkin on oma arvonsa ja merkityksensä. 

 

Olen tehnyt ja teen paljon auttamista ja tukemista ilman vastapalvelusten pyytämistä. Tottakai. Sehän on rakkautta maailmaa, ihmisiä ja luontoa kohtaan, ja sen normaali ilmentymismuoto on se, että tekee hyviä asioita. Haluan kuitenkin myös työkseni tukea tai auttaa muita, enkä ainoastaan vapaa-ajallani. Haluan edelleen tehdä työkseni musiikkia ja yhdistää siihen sen, että voin samalla opastaa jotain toista löytämään luovuuden polkunsa tai saavuttamaan unelmansa. Tämä on minun arkipäivien tehtäväni tässä elämänvaiheessa. En siis luovuta vaan laajennan. Etsin taas lisää ihmisiä, joiden kanssa saan tehdä musiikkia ja sanoituksia. Siksi kirjoitan tätäkin nyt.

 

Maailmassa on usein mietitty, katoaako luovasta työstä jokin tärkeä elementti, jos joku maksaa siitä palkkaa? Katoaako sielu tai sydän tai inspiraatio, lähtevätkö ne kaikki eivätkä koskaan palaa? No, nykyään onneksi tiedän ettei mikään noista katoa, ja voin jo nauraa tuolle kummalliselle ajatukselle.

Silloin kun aloitin lauluntekijän ammattimaisen toiminnan - kun yhtäkkiä kirjoitinkin arkisin 9-17 välillä sen sijaan, että vaeltelisin maailmalla ja odottaisin kynä korvan takana inspiraation saapumista - jo silloin huomasin, ettei se polte katoa mihinkään. Luova sydän on luova sydän, vaikka asioita tekee hieman eri tavalla tai eri aikataululla. Rakkaasta harrastuksesta voi tehdä työn, ja rakkaus ja intohimo säilyy silti. Haluan kannustaa muitakin toteuttamaan unelmiaan ja muuttamaan harrastuksensa työksi, jos tuntee sellaisen toiveen kipinän sisimmässään. 

 

Olen kirjoitusvaiheessa täysin rakastunut jokaiseen lauluun, jota saan kirjoittaa tai muokata: Sillä hetkellä kun minulla on meneillään luovan kirjoittamisen vaihe, uppoudun johonkin ihmeelliseen tilaan ja energiaan, jossa ei ole aikaa, nälkää, kiirettä tai huolia. Palaan sieltä kyllä nopeasti ja tajuan arjen realiteetit, mutta hetken päästä taas uppoudun tekstin syövereihin, annan luovuuden virrata ja maailman olla hetken aikaa helpompi paikka. Tuo vaihtelu tekee tavallisesta työpäivästä seikkailun. 

Se maailma mistä laulut tulevat, se on ihmeellinen maailma. Se on pakopaikka, se on turva, se on alue jossa kaikki on mahdollista. Se on rakkautta, intoa, onnellisuutta, kiitollisuutta, voimaa. Siitä kaikesta syntyy lauluja. Koen, että tämä on minun tehtäväni tässä elämänvaiheessa. Jokaisella on oma tehtävänsä, tämä on tällä hetkellä minun tehtäväni. 

 

Ammennan maailmasta, kokemuksista ja kaikesta mitä näen, koen, kuulen, haistan, maistan ja tunnen; Silti, ammennan kuudennesta aistista ehkä vieläkin enemmän.

Intuitio on tärkein oppaani läpi koko elämän, ja siksi olen tänään tässä. Siksi ylipäätään teen lauluja tai kirjoitan. Intuitio on ohjannut minut kaikkien muiden elämänvaiheiden ja miljardien valintojen läpi tähän päivään. Ja intuitio rakentaa joka ikistä laulutekstiä minun kanssani. 

 

Sydän tietää. Sielu tietää. Intuitio tietää. Eivätkä ne koskaan vaikene kokonaan. 

Kuuntelen ja seuraan niitä aina, kuten äitini opetti minulle kun olin lapsi. 

 

Tervetuloa Jademagian sivuille, mukaani luovuuden ja rakkauden ja innostuksen pyörteisiin. Kirjoittelen tänne silloin tällöin mitä vain; kuulumisia, ihmettelyä, tajunnanvirtaa, tiedotuksia, ajatuksiani tai mitä vain. 

 

Aika näyttää, niinkuin se aina tekee.

 

 

Annika      

 

                                                                                                                                                                                                        © Annika Tello / Jademagia